Wild Blue Yonder, a Down in Flames game

GMT:n Wild Blue Yonder on nopeatempoinen korttipeli toisen maailmansodan ilmataisteluista. Pelaaja ohjaa yhtä tai useampaa elementtiä pommittajia ja hävittäjiä Euroopan ja pohjoisafrikan taivaalla vastassaan toisen pelaajan hävittäjät. Peliä voi pelata lyhyesti taistelu kerrallaan tai suorittaa jotain pidempää kampanjaa huoltaen lentojen välillä lentokoneita ja värväten uusia pilotteja ohjaksiin.

Päätimme opetella pelin ja kokeilla näitä lyhyitä dogfight -kaksinkamppailuja.

Lyhyen ohjekirjan pläräyksen sekä peliesimerkin jälkeen tuntui siltä että peliä saattoi jo hallita. Kuten joissain arvioissa on mainittu, ohjekirja saattaa olla hiukan turhankin monimutkainen, sillä kun pelin oppii, tuntuu että juuri tikkiä kummempaa sääntopakettia ei tarvitse opiskella, ainakaan pelin pihvissä, eli ilmataisteluissa.

Yksinkertaisimmillaan kummallakin pelaajalla on käytössään yksi elementti, joka koostuu pilotista sekä wingmanista. Kummallakin on oma hävittäjäkorttinsa, joskin wingmanilla on statistiikkaa vain hyökkäyksen ja puolustuksen puolesta sekä kestopisteet. Itse pilotin koneella on taas useampi arvo, pääasiallisina suorituskyky, hevosvoimat, tulitus (burst) ja jo mainittu kestopisteet.

Varsinaista peliä pelataan käteen nostettavilla toimintakorteilla. Toimintakortteja on muutamanlaisia, periaatteessa nämä voidaan jakaa hyökkäys- (attack), tulitus- (punainen attack) ja vastauskorteiksi (response). Alussa nostettavan korttien määrän määrittää valitun hävittäjän suorituskykyarvo.

Pelin alussa asetetaan konekortit pöydälle neutraaliin asentoon vastakkain ja valitaan salassa oman puolen haluttu lähtökorkeus (very low, low, medium, high ja very high). Korkeus vaikuttaa hieman mm. hevosvoimiin ja turboahtamattomien koneiden suorituskykyyn kun ylitetään medium -korkeus, näin ollen turbolla varustetuilla koneilla pääsee korkeammalle ja pienemmillä menetyksillä.

Jos hetkiseksi unohdetaan tuo toinen kone, wingman, niin aktiivinen pelaaja aloittaa vuoron pelaamalla jonkin hyökkäyskortiksi laskettavan kortin kädestään.

Hienosti teemoitetuilla hyökkäyskorteilla koitetaan saada oma kone parempaan asentoon suhteessa vastustajan hävittäjään. Suhteellisia asentoja on kolme. Alussa asetettu neutraali, joka ei anna muuttujia vielä mihinkään arvoon. Seuraava on advantaged/disadvantaged, tässä asennossa burst arvo lisääntyy advantaged -tilan saavuttaneessa koneessa yhdellä. Tällöin kohteena oleva kone käännetään pöydällä sivuttain, osoittamaan teemallisesti koneen heikompaa asemaa. Mikäli koneen burst arvo on 0, tässä tilassa on mahdollista ensimmäisen kerran saada ammuttua vastustajaa punaisella hyökkäyskortilla, joissa vaatimuksena on 1, 2 tai 3 ”burstia”. Joillain koneilla burst-arvo on 1 tai enemmän jolloin ensimmäisen tulikosketuksen voi ottaa jo neutraalista asennosta. Vielä parempi (tai huonompi, riippuen kummalta puolen katsotaan) on tailing. Tällöin hyökkäävä kone on päässyt jo suoraan vastustajan koneen taakse ja burst arvo nousee kolmella. Viimeistään nyt kannattaa antaa tykkien laulaa! Huonommassa asemassa oleva kone saattaa koittaa pyrkiä pakoon nousemalla tai syöksymällä pykälän, jolloin hyökkäävä kone joutuu maksamaan kortteja seuratakseen perässä. Paitsi kun ollaan jonossa, tailing -asennossa, tällöin seuraaminen uudelle korkeudelle on ilmaista!

Hyökkäyskorteista yksinkertaisin on ”maneuver”. Tämä kortti parantaa koneen suhteellista asemaa vastukseen yhdellä tai antaa jo hyvässä asemassa olevalle koneelle yhden lisäburstin. Eli esim. neutraalitilasta päästään advantaged -tilaan. Myöskin pinteessä oleva pelaaja voi pelata tämän jolloin esim. tailing -tilasta pääsee disadvantaged tilaan. Maneuveria voi käyttää myös vastineena vastustajan pelaamalle kortille. Response-korteissa on mainittu kortit joita vastaan niitä voi käyttää. Korteista löytyy myös puhtaita response -kortteja. Kun kädessä on vain näitä, aktiivinen pelaaja joutuu lopettamaan vuoronsa. Response-kortteja voi käyttää vain vastineena vastustajan pelaamalle kortille.

Kun käsi on pelattu, voi kortteja vielä heittää pois ja vuoron lopulla nostetaan hevosvoima-arvon mukaan kortteja pakasta käteen. Tässä pitää huomioida että matalammalla lentäen hevosvoimaan saa lisäpisteen, ja korkealla, jos koneessa ei ole turboa, menettää pisteen. Eli korttien kierto vähän vaihtelee pelin edetessä. Kuitenkin käteen voi nostaa vain suorituskykyarvon verran kortteja, ei enempää.

Kortteja myös nostetaan korkeutta säätäessä, kun syöksytään alemmas ja niitä poistetaan kädestä kun noustaan korkeammalle.

Pelin pihvi on siis korttien pelaamista ja siihen vastaamista ja kun aktiivinen pelaaja on saanut riittävästi bursteja, punaisilla korteilla ammutaan vihulaiseen reikiä.

Wingmanin melkein jo unohdin lopullisesti. Wingman saa hyökkäysarvonsa mukaisen minikäden joka vuorolla ennen varsinaista pilottia. Eli 1-3 korttia joilla voi hyökätä joko pilottia tai vastustajan wingmania kohti. Wingman ei tarvitse bursteja vaan saa tykittää punaisia kortteja mikäli niitä käteen sattuu. Tämä paikkaa vähän huonon tuurin sattuessa, jos varsinaisessa pelikäteen ei tunnu osuvan oikeanlaisia kortteja.

Erittäin toimiva systeemi joka pitää jännityksen yllä vaikka pakasta sattuisikin käteen hieman tilanteeseen sopimattomia kortteja. Wingman step antaa paljon lisäjännitystä ja mahdollisuuksia nousta takaisin niskan päälle. Tämä myös tietenkin lisää motivaatiota hyökätä wingmanin kimppuun, ja näin kampittaa vastustajaa.

Kampanjapeliä emme ehtineet vielä testata, mutta nopealla vilkaisulla kampanjassa edetään rataa pitkin dogfight kerrallaan ja kun pommittajat ovat kohteen yllä tulee voimaan muutama lisäsääntö ja pommittaakin pitäisi. Kampanjapelissä koneita korjataan tehtävien välillä ja tehtäviä on tusinakaupalla jo yhdessä kampanjassa, ja näitä paketissa tulee 12 moninpeliin ja yksi simppeli solitaire -kamppis, jossa pääsee ampumaan alas Saksalaisia V1 -ohjuksia. Dogfightin testaamisen jälkeen jäi kyllä suuresti mielihalut kokeilla myös kampanjapeliä, joten tästä lisää myöhemmin.

Huomioitavaa on että paketista löytyy pelattavaa kahdeksaan pelaajaan asti, joten pelkästä kaksinpelistä ei ole kysymys!

Jani,

Wanha Liitto